Lohkon tarina ja odotukset

Lohko L on paperilla herkkupala, sillä Englannin ja Kroatian keskinäiset ottelut ovat modernissa jalkapallohistoriassa tarjonneet draamaa koko rahan edestä. Englanti lähtee turnaukseen yhtenä suurimmista mestaruussuosikeista, ja maassa lauletaan jälleen kerran tuttua ”It’s coming home” -virttä – kunnes puolustuslinja päättää sählätä jotain koomista. Kroatia puolestaan saapuu kisoihin balkanilaisella itsepäisyydellä: heidän pelaajansa saattavat olla paperilla jo ikämiesosastoa, mutta he osaavat pelata turnausjalkapalloa paremmin kuin lähes mikään muu maa maailmassa.

Ghanalla on lohkossa täydellinen iskunpaikka, sillä heidän nuori, atleettinen ja ennakkoluuloton ryhmänsä pystyy juoksemaan Kroatian tai Englannin hitaammat pakit solmuun. Panama taas on lohkon virallinen altavastaaja, joka yrittää sumputtaa oman boksinsa ja toivoa, että vastustajilla loppuu kärsivällisyys. Odotettavissa on taktinen ja fyysinen lohko, jossa jatkopaikat ratkaistaan todennäköisesti maalin parilla ja rangaistuspotkuilla – jotka ovat perinteisesti Englannille täysi painajainen.

Englanti

• Lempinimi: Three Lions (Kolme leijonaa)

• Ranking (FIFA / Opta): 4. / 5.

Joukkue-esittely

Englannille jokainen suuri turnaus on kansallinen, kollektiivinen mielenterveyskriisi. Median odotukset ovat poikkeuksetta pilvissä, ja joukkueen pelaajia kohdellaan kotimaassa joko tulevina ritarisuvun jäseninä tai täydellisinä pettureina riippuen siitä, minne pallo milloinkin pomppaa. Kolme leijonaa saapuu kisoihin materiaalilla, joka on hyökkäyspään osalta maailman eliittiä – heillä on riveissään Valioliigan ja Euroopan pelottavimmat maalitykit ja pelintekijät. Pelityyli perustuu vauhdikkaaseen laitaluovuuteen, pallonhallintaan ja nopeisiin suunnanmuutoksiin. Suurin haaste on kuitenkin perinteinen: kun pelataan tiukkoja pudotuspelejä tai kohdataan taktisesti kypsempiä maita (kuten Kroatia), englantilaisten peli muuttuu usein pelokkaaksi varmisteluksi, jossa kukaan ei uskalla ottaa vastuuta.

Aiempi menestys arvokisoissa

Englannin maajoukkuefutiksen suurin ja ainoa kruunu on vuoden 1966 kotikisojen maailmanmestaruus, josta maassa puhutaan edelleen niin paljon, että nuoremmat polvet luulevat sen tapahtuneen viime viikolla. Surkuhupaisinta heidän arvokisahistoriassaan on kuitenkin ollut käsittämätön rangaistuspotkurankkaritrauma: Englanti on pudonnut kisoista pilkkukisojen vuoksi useammin kuin kukaan jaksaa muistaa (mm. MM-kisoissa 1990, 1998 ja 2006 sekä EM-finaalissa 2021 kotikentällään). Vuoden 2024 EM-kisoissa he etenivät upeasti finaaliin asti pelaamalla turnauksen tylsintä jalkapalloa, kunnes Espanja herätti heidät unesta finaalin loppuhetkillä jatkaen englantilaisten jo kuusi vuosikymmentä kestänyttä pokaalitonta tuskaa.

Joukkueen tähtipelaajat

• Jude Bellingham: Real Madridin ja koko maailman jalkapallon uusi kuningas, joka pelaa maajoukkueessa sellaisella itsevarmuudella, että hitaampia hirvittää. Bellingham on keskikentän dynaaminen aivo ja fyysinen pelote, joka tekee ne kaikkein tärkeimmät maalit lisäajalla.

Musta hevonen

• Bukayo Saka: Arsenalin laituri, joka on noussut maajoukkueen luotettavimmaksi laitahyökkääjäksi. Sakan nopeus, haastokyky ja kyky leikata keskelle ovat Englannin vaarallisin ase, kun vastustaja laittaa bussin pystyyn.

Kroatia

• Lempinimi: Vatreni (Tuliset / Liekehtivät)

• Ranking (FIFA / Opta): 10. / 9.

Joukkue-esittely

Kroatia on MM-kisojen virallinen sitkeyden perikuva ja joukkue, joka kieltäytyy poikkeuksetta kuolemasta, vaikka heidät olisi pelattu asiantuntijoiden papereissa kuinka ulos tahansa. Maa on asukasluvultaan pieni, mutta heidän jalkapallokulttuurinsa on täynnä sellaista balkanilaista itsepäisyyttä ja yhtenäisyyttä, että vastustajat turhautuvat heidän kanssaan poikkeuksetta. Kroatian peli on keskikentän täydellistä dominointia: he osaavat pitää palloa, rytmitellä peliä ja jäädyttää pelitempon niin tehokkaasti, ettei vastustaja saa sekuntiakaan aikaa prässätä. Joukkueen suurin haaste on kuitenkin sukupolvenvaihdos ja hyökkäyspään puisevuus – heillä on maailman paras keskikenttä, mutta boksista puuttuu usein se röyhkeä ysipaikan hyökkääjä, joka survottaisi pallot väkisin verkkoon.

Aiempi menestys arvokisoissa

Kroatian MM-historia on niin täynnä käsittämättömiä venymisiä, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Maa nappasi MM-pronssia heti ensimmäisestä visiitistään itsenäisenä valtiona vuonna 1998, ylsi MM-hopealle vuonna 2018 (hävisivät finaalin Ranskalle) ja nappasi jälleen MM-pronssia vuonna 2022 Qatarissa. Surkuhupaisinta heidän turnaushistoriassaan on se, miten he tekevät näistä peleistä itselleen mahdollisimman vaikeita: vuosien 2018 ja 2022 kisoissa he etenivät jatkoon lähes poikkeuksetta pelaamalla joka ikisen pelin jatkoajalle ja rangaistuspotkukilpailuihin asti. He ovat siis joukkue, joka kuluttaa vastustajan (ja omien faniensa) hermot loppuun ennen kuin maalivahti torjuu heidät jatkoon pilkuilta. Euroopan mestaruuskisoissa he puolestaan viihtyvät huonommin, mistä osoituksena vuoden 2024 EM-kisojen sulaminen jo alkulohkoon Italian viime hetken maalin vuoksi.

Joukkueen tähtipelaajat

• Luka Modrić: Keskikentän elävä legenda, kapteeni ja historian parhaita pelintekijöitä. Modrić pelaa maajoukkueessa luultavasti vielä silloinkin, kun hän täyttää 50 vuotta, ja hänen ulkosyrjäsyöttönsä ja pelisilmänsä ovat edelleen Kroatian pelin sielu.

Musta hevonen

• Joško Gvardiol: Manchester Cityn laitapakki / toppari, joka muuttuu maajoukkueessa käsittämättömäksi hyökkäysaseeksi. Gvardiol on puolustuksen takalukko, mutta hän osaa myös nousta tukemaan hyökkäyksiä sellaiseen tahtiin, että vastustajan laiturit joutuvat juoksemaan hänen perässään.

Ghana

• Lempinimi: Black Stars (Mustat tähdet)

• Ranking (FIFA / Opta): 64. / 58.

Joukkue-esittely

Ghana saapuu kisoihin Afrikan maanosan nälkäisimpänä ryhmänä, jolla on riveissään sellaista nuoruuden intoa ja älytöntä juoksuvoimaa, että hitaammilla eurooppalaisilla puolustuksilla tulee kiire. Mustat tähdet pelaavat erittäin suoraviivaista, fyysistä ja hyökkäysvoimaista jalkapalloa, jossa pallo pelataan mahdollisimman nopeasti heidän sähäkille laitureilleen. Joukkueen suurin ongelma on kuitenkin perinteisesti ollut taktinen kurittomuus ja puolustuslinjan täydellinen kohellus – he saattavat samassa pelissä tehdä kaksi maalia upeiden soolojen päätteeksi ja heti perään lahjoittaa vastustajalle kaksi maalia täysin käsittämättömien harhasyöttöjen seurauksena. Jos he saavat hengen päälle ja puolustus pitää edes vähän alusta, Ghana voi olla tämän lohkon suurin yllättäjä.

Aiempi menestys arvokisoissa

Ghana on pelannut MM-kisoissa neljä kertaa aikaisemmin, ja maan historian suurin ja tragikoomisin hetki koettiin vuonna 2010 Etelä-Afrikassa, jolloin he olivat sekunnin murto-osan päässä historiallisesta välieräpaikasta. Puolivälierän viimeisellä minuutilla Uruguayn Luis Suárez torjui ghanalaisten varman maalin käsillään viivalta, ja Asamoah Gyan laukoi seuranneen rangaistuspotkun ylärimaan – Ghana putosi lopulta rankkarikisassa koko maanosan itkiessä mukana. Tuo peli jätti maahan sellaisen Uruguay-trauman, että vuoden 2022 kisoissa he keskittyivät lähinnä pudottamaan Uruguayn mukanaan laulukuoroon, vaikka putosivat itsekin. Afrikan mestaruuskisoissa (AFCON) maalla on neljä kultaa, mutta viimeisin on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1982.

Joukkueen tähtipelaajat

• Mohammed Kudus: West Hamin tähtilaituri ja joukkueen ehdoton ykköstykki, jolla on sellainen lähtönopeus ja fysiikka, että hänen pysäyttämisensä on Valioliigassakin kunnia-asia. Kudus on Ghanan hyökkäyspään aivo ja moottori, jonka vire määrittää joukkueen tehot.

Musta hevonen

• Iñaki Williams: Athletic Bilbaossa vuosia maaleja mättänyt pikajuna, joka valitsi Ghanan maajoukkueen vanhoilla päivillään Espanjan sijasta. Williams on älyttömän nopea juoksemaan linjan taakse, ja jos Kroatian tai Englannin topparit jättävät hänelle tilaa, verkko heiluu.

Panama

• Lempinimi: Los Canaleros (Kanavamiehet)

• Ranking (FIFA / Opta): 45. / 51.

Joukkue-esittely

Panaman selviytyminen 48 joukkueen MM-kisoihin on suoraa seurausta siitä, että Pohjois-Amerikan CONCACAF-liitosta pääsee kisoihin enemmän maita kuin laki sallii isäntämaiden (USA, Meksiko, Kanada) automaattisten paikkoja vuoksi. Kanavamiehet eivät todellakaan ole tulleet turnaukseen keräämään tyylipisteitä tai viihdyttämään yleisöä nätillä syöttöpelillä. Heidän jalkapallonsa on äärimmäisen matalalla makaavaa sumputtamista, keskialueen jatkuvaa rikkomista ja sellaista taktista pikkusikaa, jossa vastustajan tähdet (kuten Bellingham) saadaan turhautumaan. He luottavat siihen, että erikoistilanteista saadaan survottua pallo maaliin vaikka väkisin. Panama on lohkon ehdoton altavastaaja, jonka suurin tavoite on välttää kaksinumeroiset tappiolukemat Englantia vastaan.

Aiempi menestys arvokisoissa

Panama on pelannut MM-kisoissa tasan kerran aikaisemmin, vuonna 2018 Venäjällä, jolloin matka oli täydellistä urheilullista kohellusta mutta faneille suunnatonta juhlaa. He hävisivät kaikki pelinsä (Belgia pyyhki heillä lattiaa 3–0 ja Englanti rökitti heitä peräti 6–1). Surkuhupaisinta heidän MM-historiassaan oli se, että tuossa 1–6-tappiossa Englantia vastaan Panaman fanit ja joukkue juhlivat maan historian ensimmäistä MM-maalia (Felipe Baloyn pusku) niin fanaattisesti, että se näytti siltä kuin he olisivat voittaneet koko maailmanmestaruuden – vaikka peli oli siinä vaiheessa jo täysin ratkennut. Pohjois-Amerikan omassa Gold Cupissa maalla on kolme hopeaa (2005, 2013 ja 2023), mikä todistaa heidän olevan alueen ikuinen kakkonen.

Joukkueen tähtipelaajat

• Adalberto Carrasquilla: Keskikentän maestro, joka valittiin Gold Cupin parhaaksi pelaajaksi ja joka on joukkueen ylivoimaisesti nimekkäin pelintekijä. Carrasquillan varassa on kaikki Panaman pelinteko ja luovuus vastaiskuissa.

Musta hevonen

• Michael Murillo: Marseillessa Ranskassa kokemusta hankkinut nuori ja sähäkkä laitapakki, joka tuo joukkueen peliin sitä kaivattua eurooppalaista vauhtia ja taktista ymmärrystä. Murillo kantaa suurta vastuuta siitä, ettei Englannin laitureilla ole liian helppoa omalla laidallaan.