Lohkon tarina ja odotukset

Lohko G on paperilla selkeä, sillä Belgia lähtee ryhmään itseoikeutettuna ennakkosuosikkina. Heidän taustallaan kytee kuitenkin sukupolvenvaihdoksen tuoma epävarmuus, mikä antaa muille maille loistavan iskunpaikan. Egypti saapuu kisoihin yhdellä ainoalla taktiikalla: puolustetaan tiukasti ja luotetaan siihen, että heidän supertähtensä tekee taikoja hyökkäyspäässä.

Iran puolestaan on lohkon virallinen inhottava vastustaja, joka osaa jäädyttää pelitempon niin tehokkaasti, että jopa katsomossa alkaa nukuttaa. Uusi-Seelanti taas edustaa lohkon virallista sympatiaryhmää, joka on mukana lähinnä siksi, että Oseanian kiintiöpaikat laajennettiin. Odotettavissa on lohko, jossa Belgia pyrkii murtamaan vastustajien tiiviit puolustussumput, Egypti ja Iran käyvät armotonta ja vähämaalista taistelua lohkon kakkossijasta, ja Uusi-Seelanti yrittää parhaansa mukaan välttää historian rumimmat tappiolukemat.

Belgia

• Lempinimi: Rode Duivels (Punaiset paholaiset)

• Ranking (FIFA / Opta): 3. / 6.

Joukkue-esittely

Belgialle maajoukkuejalkapallo on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan yhtä jatkuvaa ”kultaisen sukupolven” hehkutusta, joka on päättynyt poikkeuksetta siihen, että pokaalit ovat jääneet muiden maiden kaappeihin. Nyt tuo kultainen sukupolvi on joko eläkkeellä tai pelaamassa jäähdyttelysarjoissa, ja Belgia saapuu kisoihin uuden, nälkäisen mutta huomattavasti kokemattomamman nipun kanssa. Pelityyli perustuu edelleen nopeaan hyökkäyspeliin, laitojen kautta vyöryttämiseen ja yksilötaidon hyödyntämiseen, mutta puolustuslinja näyttää usein siltä, että se voisi mureta heti, kun Egyptin tai Iranin kaltaiset suoraviivaiset joukkueet iskevät vastaan. Belgia on lohkon jättiläinen, mutta heidän itsetuntonsa on hauras; jos avauspelissä tulee takaiskuja, joukkueen sisäinen luottamus voi kadota nopeammin kuin suklaa brysseliläisestä torikojusta.

Aiempi menestys arvokisoissa

Belgian suurin saavutus MM-kisoissa on pronssimitali vuodelta 2018, jolloin he pelasivat turnauksen kauneinta jalkapalloa mutta hyytyivät välierässä Ranskalle. Surkuhupaisinta heidän MM-historiassaan oli vuoden 2022 turnaus Qatarissa, jolloin ennakkosuosikkeihin kuulunut ryhmä onnistui putoamaan jo alkulohkovaiheessa sen jälkeen, kun pelaajat olivat riidelleet keskenään mediassa siitä, kuka on ”liian vanha” juoksemaan kentällä. EM-kisoissa Belgia on parhaimmillaan saavuttanut hopeaa vuonna 1980, mutta vuoden 2024 EM-kisat olivat täydellinen alisuoritus, kun matka tyssäsi jo neljännesvälieriin tehottoman hyökkäyspelin ja koomisten omien maalien seurauksena.

Joukkueen tähtipelaajat

• Kevin De Bruyne: Keskikentän maestro ja elävä legenda, joka jakelee sellaisia syöttöjä, että hyökkääjien tarvitsee vain laittaa jalka väliin. De Bruyne on joukkueen aivot ja moraalinen johtaja, jonka kasetti tosin saattaa hajota, jos nuoremmat joukkuekaverit eivät ymmärrä hänen pelillistä nerouttaan.

Musta hevonen

• Jérémy Doku: Manchester Cityn laituri, jolla on sellainen lähtönopeus ja harhautusarsenaali, että vastustajan laitapakeille tulee pitkiä iltoja. Jos Doku pääsee vauhtiin, häntä ei pysäytä tässä lohkossa mikään muu kuin sääntöjen vastainen taklaus.

Egypti

• Lempinimi: Al-Pharaonah (Faaraot)

• Ranking (FIFA / Opta): 32. / 36.

Joukkue-esittely

Egypti saapuu MM-kisoihin herättämään henkiin faaraoiden vanhan loiston, mutta kentällä meno on kaukana pyramidien majesteettisuudesta. Egyptin jalkapallo perustuu äärimmäisen matalaan ja kyyniseen puolustussumppuun, jossa kymmenen miestä makaa omalla rangaistusalueellaan ja pallo roiskitaan heti tilaisuuden tullen heidän yhdelle ja ainoalle supertähdelleen. Tämä pelitapa ei todellakaan viihdytä ketään muuta kuin egyptiläisiä faneja, mutta se on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi turnausmuodossa. Joukkueen suurin haaste onkin se, mitä tapahtuu, jos tuo yksi supertähti otetaan kahden miehen vartiointiin; silloin Egyptin hyökkäyspeli muuttuu pelkäksi päättömäksi juoksemiseksi, jossa kukaan ei oikein tiedä, missä maali sijaitsee.

Aiempi menestys arvokisoissa

Egyptillä on MM-kisoissa suorastaan surullinen tilasto: maa on selviytynyt turnaukseen kolme kertaa (1934, 1990, 2018), ja he eivät ole koskaan onnistuneet voittamaan yhtäkään MM-ottelua. Vuoden 2018 kisoissa he hävisivät kaikki kolme peliään – jopa lohkon heikoimmalle maalle Saudi-Arabialle pelin viimeisellä sekunnilla. Afrikan mestaruuskisoissa (AFCON) tarina on kuitenkin täysin päinvastainen: Egypti on maanosan historian menestynein maa peräti seitsemällä mestaruudellaan. Lähivuosien historia on kuitenkin ollut yhtä finaalitraumaa, kun sekä 2017 että 2021 matka päättyi katkeriin finaalitappioihin. Vuoden 2024 kisoissa he onnistuivat putoamaan jo neljännesvälierissä Kongolle rankkarikisassa sen jälkeen, kun heidän maalivahtinsa laukoi oman pilkkunsa ylärimaan.

Joukkueen tähtipelaajat

• Mohamed Salah: Liverpoolin kuningas ja koko arabimaailman suurin ikoni. Salah kantaa harteillaan koko Egyptin kansakunnan odotuksia, ja hänen loukkaantumisensa tai vireensä määrittää sen, lähteekö joukkue kotiin kolmen ottelun jälkeen vai tapahtuuko ihme.

Musta hevonen

• Mostafa Mohamed: Ranskassa maaleja mättänyt voimakas hyökkääjä, joka tekee sitä näkymätöntä raskaantyön työtä Salahin rinnalla. Mohamed on vaarallinen pääpelaaja erikoistilanteissa, joista Egypti repii suuren osan tehoistaan.

Iran

• Lempinimi: Team Melli (Kansallistiimi)

• Ranking (FIFA / Opta): 20. / 26.

Joukkue-esittely

Iran on jalkapallomaailman virallinen piikki lihassa kaikille ennakkosuosikeille. Team Melli ei tule kisoihin pelaamaan kaunista lyhytsyöttöpeliä tai keräämään tyylipisteitä yleisöltä. Heidän pelinsä on fyysistä, kurinalaista ja sellaista bussia, että sen murtaminen vaatii vastustajalta täydellistä onnistumista. Iranilaiset pelaajat ovat henkisesti äärimmäisen sitkeitä ja fyysisesti vahvoja, ja he nauttivat siitä, kun pääsevät rikkomaan vastustajan pelirytmin pikkusialla ja jatkuvilla pelinkatkoilla. Jos Iran onnistuu pitämään pelin 0–0-tilanteessa tunnin kohdalla, he ovat elementissään, ja heillä on riveissään tarpeeksi laadukkaita hyökkääjiä iskemään se yksi ratkaiseva maali vastaiskusta.

Aiempi menestys arvokisoissa

Iran on pelannut MM-kisoissa kuusi kertaa (viimeksi 2014, 2018, 2022), ja heidän historiansa on poikkeuksetta sama: matka katkeaa aina alkulohkoon. Vuoden 1998 kisoissa he ottivat historian poliittisesti ladatuimman voittonsa kaatamalla Yhdysvallat 2–1. Surkuhupaisinta heidän MM-historiassaan oli vuoden 2022 turnaus, jolloin he lähtivät kisoihin kovan uhon saattelemana, mutta onnistuivat häviämään avauspelinsä Englannille nöyryyttävästi 2–6 puolustuksen sekoillessa pahemmin kuin paikallisessa basaarissa. Aasian mestaruuskisoissa (AFC Asian Cup) Iran on voittanut mestaruuden kolmesti, mutta viimeisin pysti on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1976 – siitä lähtien he ovat poikkeuksetta sulaneet välierävaiheessa, kuten vuonna 2024 tulevaa mestaria Qatarria vastaan dramaattisessa 2–3-taistelussa.

Joukkueen tähtipelaajat

• Mehdi Taremi: Inter Milanin hyökkääjä, joka on loistava maalintekijä ja vielä parempi kalastamaan rangaistuspotkuja boksissa. Taremi on Iranin hyökkäyspelin sielu, jota vastustajan toppareiden ei parane tönäistä rangaistusalueella liian kovaa.

Musta hevonen

• Sardar Azmoun: Lempinimeltään ”Iranin Messi” (vaikka pelityyli muistuttaa enemmän perinteistä ysipaikan hyökkääjää). Azmoun muodostaa Taremin kanssa Aasian pelottavimman kärkikaksikon, joka pystyy rankaisemaan hitaampia puolustuksia sekunneissa.

Uusi-Seelanti

• Lempinimi: All Whites (Kovavalkoiset / Täysvalkoiset – viittaa peliasuun ja on vastakohta rugbimaajoukkue All Blacksille)

• Ranking (FIFA / Opta): 85. / 91.

Joukkue-esittely

Uuden-Seelannin selviytyminen MM-kisoihin on suoraa seurausta siitä, että FIFA laajensi kisat 48 joukkueeseen ja antoi Oseanian maanosaliitolle suoran kiintiöpaikan. Maassa jalkapallo on kaukana kakkoslajina rugby-maajoukkueen varjossa, ja suurin osa kansasta luultavasti huomaa kisojen alkamisen vasta silloin, kun maajoukkueen pelit alkavat pyöriä televisiossa. All Whites on kurinalainen, atleettinen ja erittäin suoraviivainen ryhmä, jonka pelaajat on kerätty pääasiassa Australian sarjasta ja Amerikan MLS-liigasta. Pelityyli muistuttaa perinteistä brittiläistä alasarjafutista: puolustetaan tiukasti, juostaan paljon ja toivotaan, että erikoistilanteista saadaan survottua pallo maaliin. Tasoero Belgiaan tai jopa Iraniin on valtava, mutta he tulevat turnaukseen nauttimaan auringosta vailla minkäänlaisia paineita.

Aiempi menestys arvokisoissa

Uusi-Seelanti on pelannut MM-kisoissa kahdesti aikaisemmin (1982 ja 2010). Vuonna 1982 kyyti oli kylmää ja he hävisivät kaikki pelinsä rökälenumeroin. Vuonna 2010 Etelä-Afrikassa he tekivät kuitenkin yhtä aikaa uskomatonta ja tragikoomista MM-historiaa: he putosivat alkulohkossa, mutta olivat turnauksen ainoa joukkue, joka ei hävinnyt yhtäkään ottelua (he pelasivat kaikki kolme peliään tasan, mukaan lukien 1–1 hallitsevaa maailmanmestaria Italiaa vastaan). Oseanian omassa Nations Cupissa maa on dominoinut miten tahtoo sen jälkeen, kun Australia siirtyi Aasian liittoon, mutta heti kun he kohtaavat joukkueita maanosan ulkopuolelta, tasoero iskee silmille kuin märkä rätti.

Joukkueen tähtipelaajat

• Chris Wood: Valioliigassa vuosia maaleja mättänyt järkälemäinen hyökkääjä ja elävä legenda. Wood on Uuden-Seelannin hyökkäyspelin alfa ja omega, jolle pallo roiskitaan aina, kun hätä on suurin tai kulmapotku saadaan vastustajan alueelle.

Musta hevonen

• Liberato Cacace: Serie A:ssa kokemusta hankkinut nuori ja sähäkkä laitapakki, joka tuo joukkueen peliin sitä kaivattua eurooppalaista vauhtia ja taktista ymmärrystä. Cacace kantaa suurta vastuuta siitä, ettei Belgian Dokulla ole liian helppoa laidallaan.