Lohkon tarina ja odotukset

Lohko A on klassinen MM-kisojen avauslohko, joka on rakennettu yhden teeman ympärille: miten saadaan isäntämaa rullattua mahdollisimman kivuttomasti jatkoon, jotta paikallisten kisakuume ja FIFA:n lipputulot eivät romahda heti kättelyssä. Kabineteissa Meksikolle on leivottu paperilla mukavan pehmeä ryhmä, mutta tosiasiassa tästä lohkosta voi tulla täydellinen ansa. Luvassa on nimittäin tulista meksikolaista draamaa, itsepäistä tshekkiläistä duunarifutista, sellaista korealaista juoksukoneistoa, että heikompaa hirvittää, sekä Etelä-Afrikan kyky sekoittaa kenen tahansa pasmat täydellisellä taktisella anarkialla.

Meksiko kantaa niskassaan koko kansakunnan mielenterveyttä ja historiallisen Azteca-stadionin paineita, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että peli on joko euforista juhlaa tai täydellistä kaaosta. Samaan aikaan muut kolme maata tietävät, että tässä lohkossa jokainen piste on raastettavissa. Odotettavissa on vähämaalisia, hermoja raastavia taisteluita, joissa taktiset virheet ja typerät punaiset kortit tulevat ratkaisemaan jatkoonmenijät. Tässä lohkossa kukaan ei ole turvassa – vähiten Meksikon päävalmentaja, jonka potkut ovat perinteisesti vain yhden huonon puoliajan päässä.

Meksiko

• Lempinimi: El Tri (Kolmiväriset)

• Ranking (FIFA / Opta): 15. / 16.

Joukkue-esittely

Meksikolle MM-kisat eivät ole vain urheilua, vaan neljän vuoden välein toistuva kollektiivinen, valtiollinen kriisi. Tällä kertaa he pelaavat osittain kotikentällään, mikä tarkoittaa, että kansan odotukset ovat täysin epärealistiset ja valmius historialliseen katastrofiin vaanii jokaisen kulmapotkun takana. Meksikon peli perustuu fanaattisen kotiyleisön tukeen, dramaattisiin käsienlevittelyihin tuomarille ja siihen, että joukkue näyttää paperilla maailmanmestarilta, mutta alkaa pelata kuin alemman keskikastin divarinippu heti, kun paine nousee liian suureksi. Päävalmentajan palli on kuumempi kuin habanero, ja jokainen tasapeli otetaan maassa vastaan kansallisena surunpäivänä. Suurin haaste onkin pitää hermot kurissa, sillä jos peli tökkii, loppuu maasta tequila ennen kuin alkulohko on edes pelattu loppuun.

Aiempi arvokisamenestys ja surkuhupaisin tapaus

Meksiko on MM-historian suurin ikuinen lupaus ja ”viidennen ottelun kirouksen” (quinto partido) vanki – tie nousee poikkeuksetta pystyyn neljännesvälierissä. Puolivälieriin he ovat yltäneet vain silloin, kun ovat itse järjestäneet kisat (1970 ja 1986). Surkuhupaisin floppi nähtiin vuoden 2022 kisoissa, kun joukkue onnistui alittamaan jopa omat madalletut rimansa ja jäi rannalle jo alkulohkossa, mikä aiheutti maassa lähes sisällissodan partaalla olleen jalkapallokiukun.

Joukkueen tähtipelaajat

• Santiago Giménez: Hyökkäyksen ykköstykki, jonka odotetaan tekevän maaleja tyhjästä. Jos hän ei osu, Meksikon hyökkäys on yhtä vaarallinen kuin pehmolelu.

Musta hevonen

• Edson Álvarez: Keskikentän raastaja ja repijä. Hän on se mies, joka ottaa täysin typerän ja punaisen kortin ratkaisevassa pelissä vain siksi, että vastustaja sattui katsomaan häntä väärällä tavalla.

Etelä-Afrikka

• Lempinimi: Bafana Bafana (Pojat, Pojat)

• Ranking (FIFA / Opta): 60. / 55.

Joukkue-esittely

Etelä-Afrikka palaa MM-näyttämölle turnaukseen, johon heidän ei pitänyt asiantuntijoiden mukaan edes selviytyä. Joukkue on modernin jalkapallon suurin mysteeri: he pystyvät kaatamaan Afrikan mestaruuskisoissa maanosan jättiläiset, mutta saattavat heti seuraavalla viikolla hävitä saarivaltiolle, jonka asukasluku vastaa keskikokoista säynätsalolaista lähiötä. Pelityyli on kiehtova sekoitus ennakkoluulotonta hyökkäysintoa ja täydellistä puolustuspään anarkiaa, jossa kukaan ei tunnu tietävän, kuka vartioi ketäkin. He tulevat turnaukseen ilman mitään paineita, mikä tekee heistä vaarallisen jokerin – tai vaihtoehtoisesti turnauksen virallisen pistepankin. Koska suurin osa rungosta pelaa kotimaan sarjassa, heidän taktiikan noudattamatta jättämisensä voi olla kurinalaisille eurooppalaisille täysi shokki.

Aiempi arvokisamenestys ja surkuhupaisin tapaus

Maan futishistoria huipentui vuoden 2010 kotikisoihin, jolloin Siphiwe Tshabalalan avausmaali räjäytti stadionin ja vuvuzelat soivat kuorossa. Surkuhupaisinta oli kuitenkin se, että tästä kaikesta huolimatta he onnistuivat tekemään historiaa olemalla ensimmäinen MM-isäntämaa, joka jäi tylysti alkulohkoon. Muutkin MM-visiitit (1998 ja 2002) ovat noudattaneet samaa kaavaa: paljon tanssia ja sympaattisuutta, erittäin vähän pisteitä.

Joukkueen tähtipelaajat

• Ronwen Williams: Maalivahti, joka nousi Afrikan mestaruuskisoissa legendaksi torjumalla rankkareita kuin robotti. Tulee olemaan kiireinen mies, sillä oma puolustuslinja järjestää hänelle takuulla töitä.

Musta hevonen

• Percy Tau: ”The Lion of Judah”. Kun tällä miehellä on hyvä päivä, hän juoksee vastustajan pakit solmuun. Kun hänellä on huono päivä, hän saattaa unohtaa, kumpaan suuntaan joukkue on hyökkäämässä.

Etelä-Korea

• Lempinimi: Taegeuk Warriors (Taegeuk-soturit)

• Ranking (FIFA / Opta): 25. / 22.

Joukkue-esittely

Etelä-Korealta voi aina odottaa yhtä asiaa: armotonta juoksemista. He ravaavat kenttää sellaista tahtia, että vastustajan pelaajilla alkaa krampata pohkeet pelkästään katsomossa istumisesta. Korealainen jalkapallo on kurinalaisuuden, älyttömän fysiikan ja ajoittaisen hyökkäyspään mielikuvituksettomuuden pyhä kolminaisuus. Joukkueen ilmapiiriä on tosin viime vuosina varjostanut melkoinen sisäinen draama ja tähtipelaajien väliset eripurat – kuten legendaarinen pingisturnauksesta alkanut käsirysy Aasian mestaruuskisoissa. Joukkuehenki saattaakin olla yhtä vakaa kuin korttitalo syystuulessa. Silti he ovat Aasian itseoikeutettu jättiläinen, joka osaa pelata inhottavaa turnauspeliä: he kuluttavat vastustajan fyysisesti loppuun ja iskevät vastaan sekunneissa.

Aiempi arvokisamenestys ja surkuhupaisin tapaus

Etelä-Korea teki MM-historiaa vuonna 2002 etenemällä sensaatiomaisesti neljänneksi (tuomareiden erittäin avokätisellä suosiolla, jos kysytään katkerilta italialaisilta tai espanjalaisilta). Surkuhupaisin ja samalla ikonisin hetki nähtiin vuonna 2018: he pelasivat itsensä ulos jatkosta, mutta onnistuivat viimeisessä pelissä pudottamaan hallitsevan maailmanmestarin Saksan mukanaan laulukuoroon. Saksa itki, Korea juhli – vaikka molemmat putosivat.

Joukkueen tähtipelaajat

• Son Heung-min: Joukkueen alfa, omega ja elävä kansallisikoni. On pelannut vuosia Valioliigan huipulla ja kantaa edelleen koko maan odotuksia harteillaan. Jos Sonilla on huono päivä, koko Etelä-Korea masentuu.

Musta hevonen

• Lee Kang-in: PSG:n taituri, jolla on maaginen vasen jalka ja taipumus ajautua riitoihin omien joukkuekavereidensa kanssa. Jos hän keskittyy jalkapalloon eikä pöytätennikseen, hän on lohkon luovin pelaaja.

Tshekki

• Lempinimi: Naši (Meidän pojat) / Repre (Maajoukkue)

• Ranking (FIFA / Opta): 41. / 35.

Joukkue-esittely

Tshekin tasavalta saapuu MM-näyttämölle pitkän tauon jälkeen mukanaan perinteinen tshekkiläinen melankolia ja muutama laatikko laadukasta pilsneriä. Joukkue on parhaimmillaan raskas, fyysinen ja äärimmäisen ärsyttävä nippu, joka luottaa erikoistilanteisiin, pitkiin palloihin ja siihen, että vastustajaa alkaa jossain vaiheessa vain kyllästyttää heidän seuransa. Tshekin peli ei ole mitään taidetta; se on rehellistä duunarifutista, jossa pallo roiskaistaan laitaan ja toivotaan, että joku satakiloinen hyökkääjä puskee sen voimalla sisään. Ongelmana on, että jos tämä suunnitelma A epäonnistuu, mitään suunnitelmaa B ei ole edes yritetty miettiä. He voivat hyvänä päivänä nollata Meksikon täysin, ja huonona päivänä hävitä Etelä-Afrikalle pelattuaan edellisen yön korttia hotellilla.

Aiempi arvokisamenestys ja surkuhupaisin tapaus

Tshekkoslovakiana maa pelasi MM-finaalissa kahdesti (1934 ja 1962), mutta itsenäisen Tshekin aikana MM-historia on ollut synkkä vitsi. He ovat selvinneet kisoihin vain kerran aikaisemmin (2006). Surkuhupaisinta oli juuri tuona vuonna 2006, kun joukkueen piti marssia helposti jatkoon tähtiä vilisevällä nipulla, mutta he onnistuivat häviämään Ghanalle ja Italialle niin surkeilla esityksillä, että kotiinpaluun jälkeen jopa maan panimoteollisuus koki pienen lamatilan, kun fanit eivät halunneet juoda suruunsa.

Joukkueen tähtipelaajat

• Tomáš Souček: Keskikentän robottimainen torni, joka raastaa ja juoksee niin kauan kuin pelikellossa on virtaa. Vaarallinen jokaisessa kulmapotkussa ja luultavasti Tshekin suurin maalintekouhka, vaikka pelipaikka on puolustuksessa.

Musta hevonen

• Patrik Schick: Hyökkääjä, joka muistaa kerran kahdessa vuodessa olevansa maailmanluokan maalintekijä (kuten EM-kisoissa 2021). Jos turnaus osuu sille viikolle, kun Schickiä sattuu huvittamaan työnteko, Tshekki voi mennä pitkälle.