Lohkon tarina ja odotukset

Lohko F on taktisen jalkapallon ystävän unelma. Alankomaat haluaa todistaa, että heidän ”totaalinen jalkapallonsa” toimii edelleen, mutta heillä on tapana ajautua sisäisiin riitoihin heti, kun joku syöttää väärälle jalalle. Japani puolestaan on lohkon pelottavin joukkue: heidän pelinsä on niin organisoitua, nopeaa ja virheetöntä, että vastustajat näyttävät usein hitailta ja kankeilta heidän rinnallaan.

Ruotsi saapuu kisoihin perinteisellä ”kollektiivin voimalla”, mikä tarkoittaa, että tähtikulttia ei suvaita, vaan kaikki tekevät töitä saman sinikeltaisen tavoitteen eteen – paitsi jos hyökkäyspään tähdet päättävät pelata omaa peliään. Tunisia taas on lohkon virallinen inhottava vastustaja, joka osaa puolustaa, rikkoa ja repiä pelitempon niin alas, että katsojatkin alkavat haukotella. Odotettavissa on tasainen ja raastava lohko, jossa Alankomaat ja Japani ovat ennakkosuosikkeja, mutta Ruotsin erikoistilanteet voivat kääntää minkä tahansa pelin päälaelleen.

Alankomaat

• Lempinimi: Oranje (Oranssit)

• Ranking (FIFA / Opta): 7. / 8.

Joukkue-esittely

Alankomaille MM-kisat ovat paikka, jossa pitää pelata maailman kauneinta jalkapalloa – ja hävitä lopulta dramaattisesti. Oranje saapuu kisoihin erittäin laadukkaalla materiaalilla, jossa puolustuslinja on täyttä timanttia ja hyökkäyspäästä löytyy sellaista yksilötaitoa, joka pystyy murtamaan minkä tahansa sumpun. Pelityyli perustuu pallonhallintaan, laitojen kautta vyöryttämiseen ja sellaiseen taktiseen joustavuuteen, jota maassa on opetettu pikkupojista asti. Joukkueen suurin ongelma ei kuitenkaan ole koskaan kentällä, vaan hotellilla: hollantilaisilla on käsittämätön taipumus ajautua eeppisiin sisäisiin riitoihin, klaaneihin ja päävalmentajan arvostelemiseen mediassa kesken turnauksen. Jos he pysyvät yhtenäisenä, he menevät pitkälle – jos eivät, matka katkeaa nopeasti.

Aiempi menestys arvokisoissa

Alankomaat on MM-historian virallinen ”ikuinen kakkonen”. Maa on pelannut MM-finaalissa peräti kolme kertaa (1974, 1978, 2010) ja hävinnyt ne kaikki – usein mitä katkerimmilla tavoilla. Vuoden 2010 finaalin potkut rinnalle ja jatkoaikatappio Espanjalle ovat edelleen maassa avoin haava. Euroopan mestaruuskisoissa (EM-kisat) heillä on sentään yksi mestaruus vuodelta 1988 Marco van Bastenin maagisen volley-maalin ansiosta. Vuoden 2024 EM-kisoissa matka tyssäsi katkerasti välieriin Englantia vastaan viime hetken maaliin, mikä jatkoi hollantilaisten pitkää ja surullista perinnettä pudota kisoista juuri silloin, kun mestaruus on kosketusetäisyydellä.

Joukkueen tähtipelaajat

• Virgil van Dijk: Puolustuksen järkälemäinen johtaja ja kapteeni, joka ohjaa peliä pelkällä olemuksellaan. Van Dijk on maamerkki boksissa, jonka ohittaminen on vastustajille kunnia-asia.

Musta hevonen

• Cody Gakpo: Hyökkääjä, jolla on tapana herätä eloon nimenomaan maajoukkuepaita päällä (kuten MM-kisoissa 2022 ja EM-kisoissa 2024). Gakpo on Alankomaiden vaarallisin ase, kun tarvitaan niitä ratkaisevia maaleja tiukoissa paikoissa.

Japani

• Lempinimi: Samurai Blue (Siniset samurait)

• Ranking (FIFA / Opta): 18. / 17.

Joukkue-esittely

Japani on modernin jalkapallon suurin tietokoneohjelma. Heidän pelinsä on niin kurinalaista, tarkkaa ja fysiikaltaan loistavaa, että se muistuttaa täydellisesti simuloitua peliä. Japani ei enää vuosiin ole ollut mikään ”sympaattinen pikkuvaltio”, vaan he ovat globaali jättiläinen, jonka pelaajat dominoivat Euroopan huippusarjoissa. Pelityyli perustuu salamannopeaan prässiin, älyttömän nopeisiin suunnanmuutoksiin ja sellaiseen lyhytsyöttöpeliin, joka saa hitaammat puolustajat (kuten ruotsalaiset) näyttämään siltä kuin he yrittäisivät pyydystää kärpäsiä pimeässä huoneessa. Joukkueen suurin haaste on joskus liiallinen kiltteys boksissa; he haluavat usein syöttää pallon maaliin asti sen sijaan, että joku vetäisi röyhkeästi ryminällä.

Aiempi menestys arvokisoissa

Japani on pelannut MM-kisoissa säännöllisesti vuodesta 1998 lähtien, ja he ovat edenneet neljännesvälierille neljä kertaa (2002, 2010, 2018, 2022). Surkuhupaisinta heidän MM-historiassaan on se, että tuo neljännesvälierävaihe on heille täydellinen henkinen muuri – vuonna 2018 he johtivat Belgiaa vastaan jo 2–0, mutta onnistuivat häviämään pelin lisäajan viimeisellä sekunnilla Belgian täydellisen vastaiskun seurauksena. Aasian mestaruuskisoissa (AFC Asian Cup) Japani on historian menestynein maa neljällä mestaruudellaan, vaikka vuoden 2024 kisoissa he onnistuivatkin putoamaan jo puolivälierissä Iranille sen jälkeen, kun puolustus päätti lahjoittaa rankkarin pelin viimeisellä minuutilla.

Joukkueen tähtipelaajat

• Kaoru Mitoma: Brightonin laituri, joka on kirjaimellisesti tehnyt yliopistotutkinnon harhauttamisesta. Mitoman kuljetukset laidalla ovat maailmanluokan viihdettä ja täysi painajainen vastustajan laitapakeille.

Musta hevonen

• Takefusa Kubo: Lempinimeltään ”Japanin Messi”. Nuori taituri, jolla on maaginen pelisilmä ja kyky tehdä ratkaisuja sekunnin murto-osassa. Jos Kubo saa vapaat kädet keskikentällä, Alankomaatkin on helteessä.

Ruotsi

• Lempinimi: Blågult (Sinikeltaiset)

• Ranking (FIFA / Opta): 28. / 25.

Joukkue-esittely

Ruotsi saapuu MM-kisoihin pitkän karsintatuskan jälkeen, ja maassa on otettu perinteinen ”fika”-kahvihetki takaisin ilon kautta. Ruotsalainen jalkapallo on siirtymässä vanhasta ja tylsästä ”kaikki puolustaa ja pallo roiskitaan Zlatanille” -aikakaudesta uuteen, moderniin ja erittäin hyökkäysvoimaiseen pelitapaan. Heillä on riveissään Euroopassa maaleja mättäviä supertähtiä, mikä on hämmentänyt ruotsalaiset fanit täysin, sillä he ovat tottuneet luottamaan tiiviiseen nollapeliin. Ongelmana on kuitenkin se, että kun hyökkäys rullaa nätisti, puolustuslinja näyttää usein siltä, että miehet on valittu Ikean poistomyynnistä – hitaat ja kankeat topparit ovat helisemässä, kun Mitoma tai hollantilaiset laiturit alkavat juosta heitä kohti.

Aiempi menestys arvokisoissa

Ruotsilla on upea, joskin kaukainen MM-historia: MM-hopeaa kotikisoista 1958 (jolloin Pelé kuritti heitä) sekä pronssia vuosilta 1950 ja 1994. Vuoden 1994 pronssijuhlat ja Thomas Ravellin rankkaritorjunnat ovat maassa edelleen jalkapallon pyhä kirja. Surkuhupaisinta heidän lähivuosien historiassaan oli kuitenkin se, että he onnistuivat karsiutumaan vuoden 2022 MM-kisoista ja vuoden 2024 EM-kisoista täysin luokattomien esitysten jälkeen, mikä johti maassa jalkapalloliiton täydelliseen remonttiin ja siihen, että ruotsalaiset joutuivat katselemaan, kun Tanska ja mahtava Suomi vetivät huomiota Pohjolassa.

Joukkueen tähtipelaajat

• Viktor Gyökeres: Hyökkäyksen ykköstykki, joka on mättänyt Portugalissa ja Euroopassa sellaisia maalimääriä, että Euroopan suurseurat ovat valmiita maksamaan hänestä pienen valtion budjetin. Gyökeres on fyysinen härkä, joka tekee maaleja väkisin.

Musta hevonen

• Alexander Isak: Newcastlen tähtihyökkääjä, joka muodostaa Gyökeresin kanssa lohkon pelottavimman kärkikaksikon. Isakin liike ja taito ovat sellaista luokkaa, että Alankomaiden puolustus saa olla tarkkana.

Tunisia

• Lempinimi: Les Aigles de Carthage (Karthagon kotkat)

• Ranking (FIFA / Opta): 43. / 41.

Joukkue-esittely

Tunisia on joukkue, joka saapuu kisoihin yhdellä ainoalla tavoitteella: tehdä vastustajan elämästä mahdollisimman kurjaa. Karthagon kotkat eivät yritäkään viihdyttää yleisöä nätillä syöttöpelillä tai hyökkäyspään ilotulituksella. Heidän pelinsä on äärimmäisen matalalla makaavaa sumputtamista, keskialueen jatkuvaa rikkomista ja sellaista taktista pikkusikaa, jossa vastustajan tähdet saadaan turhautumaan ja ottamaan typeritä keltaisia kortteja. He ovat fyysisesti sitkeitä ja puolustavat omaa boksiaan kuin kyseessä olisi valtionraja. Jos Tunisia onnistuu pitämään pelin 0–0-tilanteessa tunnin kohdalla, he ovat elementissään, mutta jos vastustaja tekee aikaisen avausmaalin, Tunisian pelisuunnitelma murenee käsiin, sillä heiltä puuttuu täysin kyky rakentaa peliä takaa-ajoasemassa.

Aiempi menestys arvokisoissa

Tunisia on pelannut MM-kisoissa kuusi kertaa (viimeksi 2018 ja 2022), ja heidän historiallinen tilastonsa on poikkeuksetta sama: matka katkeaa aina alkulohkoon. Vuoden 1978 kisoissa he tekivät historiaa olemalla kaikkien aikojen ensimmäinen afrikkalainen maa, joka voitti MM-ottelun (Meksiko kaatui 3–1). Surkuhupaisinta heidän MM-historiassaan on se, että tuon vuoden 1978 voiton jälkeen he joutuivat odottamaan seuraavaa MM-kisavoittoaan peräti 40 vuotta, kunnes vuonna 2018 he onnistuivat voittamaan Panaman merkityksettömässä pelissä. Vuonna 2022 he onnistuivat upeasti kaatamaan Ranskan kakkosmiehistön 1–0, mutta putosivat silti jatkosta, koska olivat sählänneet pelinsä Australiaa vastaan. Afrikan mestaruuskisoissa (AFCON) maalla on yksi mestaruus vuodelta 2004 kotikisoistaan.

Joukkueen tähtipelaajat

• Ellyes Skhiri: Keskikentän pohjan ikiliikkuja, joka juoksee Bundesliigan tyyliin älyttömiä kilometrimääriä jokaisessa pelissä. Skhiri on se muuri, jonka pitää katkoa Japanin ja Alankomaiden hyökkäykset ennen kuin ne saavuttavat puolustuslinjan.

Musta hevonen

• Youssef Msakni: Kokenut hyökkääjä ja joukkueen henkinen isä, joka on pelannut maajoukkueessa ikuisuuden. Msakni on se mies, jolle pallo pelataan aina, kun Tunisia saa sen harvan vapaapotkun tai erikoistilanteen vastustajan alueella.